Helppo yhtyä tässä esitettyihin näkemyksiin, vaikka (tai siksi että) meillä perheessä kamppaillaan lähes päivittäin ruutuaika-asioiden kanssa. Aika minuutteina tai tunteina on niin helposti mitattavaa ja siksi sitä on helppo kytätä, mutta tärkeämpää taitaa kuitenkin olla, mitä muuta kuin ruutu lapsen tai nuoren elämässä on ja mitä ruudulla tehdyt asiat merkitsevät lapsille ja nuorille.
”Tutkijat ja mediakasvattajat korostavat yksilöllisyyttä: täsmällisiä aikamääriä tärkeämpää on se, mitä laitteella tehdään, kenen kanssa ja kuka tekee. Muun arjen ollessa monipuolinen ja tasapainossa ei ruutuajan seuraaminen sekuntikellolla ole tarpeen.”
Tulee vanha olo, kun ei varsinaisesti osaa samaistua kovin nuoriin lapsiin. Heidän maailma on niin erilainen verrattuna siihen, jossa kasvoin. En tiedä siis minkä ikäisenä lapsella tarvitsee olla esim älypuhelin, jotta ei jää kavereiden kanssa yhteydenpidosta paitsi?
Oma käsitys siitä, paljonko lapsi tarvitsee rajoittamista tai ylipäätän valvontaa laitteiden käytössä vaihtelee paljon myös iän mukaan. Kovin nuori lapsi on toki naiivi, ja siten ymmärrän vapaan käytön rajoittamisen. Tässä on kuitenkin juuri se ongelma, että pitäisi ensin perehtyä siihen, miltä maailma nykyään näyttää lapsen silmin.
Joku 13v taas osaa toimia jo ihan omatoimisesti verkossa. Esim omat vanhemmat ei tuon ikäisenä valvoneet ruutuaikaa lainkaan. Se on omalla kohdalla ainakin pääsyy siihen, että olen nykyisessä ammatissa. Koko päivää ei jaksanut pelata, joten tuli opeteltua sivussa kaikenlaista linux-purkin pyörittämisestä koodaamiseen. Jos tuon ikäisenä olisi vielä jaksettu jauhaa jostain ruutuajoista, niin olisi asioiden opettelu jäänyt paljon myöhemmäksi.