Ite olen käyttänyt Linuxia iät ja ajat, mutta musassa pidin vielä Macistä ja Nuendosta kiinni. Kunnes joku nelisen vuotta sitten päätin että nyt riitti.
Ja kyllä kannatti vaihtaa; Archissa ‘pacman -S pro-audio’ asentaa kerralla kaiken mahdollisen, projektit aukeaa näinollen samalla tavalla työpöydällä ja läppärillä, ei dongleja ja lisenssihölmöilyjä, Ardour on loistava ja plugarit samoin. Kaikki toimii upeasti, JACK-synkka sovellusten välillä on silkkaa ihanuutta.
Pop!_OS käytössä ja Ardour on näköjään mullakin asennettuna, mut en osaa ollenkaan käyttää sitä. Mut Surge XT:n sain vinkumaan ja ohjattua sitä Arturian Minilab 3:lla ja Keystep 37:lla. Jos satun saamaan ambientilta vaikuttavaa vinkumista aikaan, saan se talteen Audacityllä. Arturian ja Surgen välillä on viive joka vois potuttaa jos osais soittaa muutakin kuin tuiki tuiki tähtösen väärin, mut tommosessa hitaampitempoisessa ambientissa se ei haittaa.
Ite olen käyttänyt Linuxia iät ja ajat, mutta musassa pidin vielä Macistä ja Nuendosta kiinni. Kunnes joku nelisen vuotta sitten päätin että nyt riitti.
Ja kyllä kannatti vaihtaa; Archissa ‘pacman -S pro-audio’ asentaa kerralla kaiken mahdollisen, projektit aukeaa näinollen samalla tavalla työpöydällä ja läppärillä, ei dongleja ja lisenssihölmöilyjä, Ardour on loistava ja plugarit samoin. Kaikki toimii upeasti, JACK-synkka sovellusten välillä on silkkaa ihanuutta.
Pop!_OS käytössä ja Ardour on näköjään mullakin asennettuna, mut en osaa ollenkaan käyttää sitä. Mut Surge XT:n sain vinkumaan ja ohjattua sitä Arturian Minilab 3:lla ja Keystep 37:lla. Jos satun saamaan ambientilta vaikuttavaa vinkumista aikaan, saan se talteen Audacityllä. Arturian ja Surgen välillä on viive joka vois potuttaa jos osais soittaa muutakin kuin tuiki tuiki tähtösen väärin, mut tommosessa hitaampitempoisessa ambientissa se ei haittaa.