Ehkäpä noista on jo aika ajanut ohi, mutta tuossa joskus vajaa 20 vuotta sitten tuli useammallakin silloisella asiakkaalla vastaan ongelmia kun paikallinen puhelinyhtiö keräsi kuparit pois. Silloin nimittäin ulkomaankaupassa käytettiin edelleen faksia lähes päivittäin ja vaikka täälläkin tarjottiin vaikka minkälaista voip-palvelua tai tuommoista kotipuhelinpalikkaa, johon lankapuhelimen olisi saanut kiinni, niin ne ei telefaksilaitteiden kanssa toimineet yksiin.
Samaten tuolta ajalta on jäänyt mieleen yksi asiakas, joka oli juuri vähän aikaisemmin tilannut firmalle kirjekuoria, joissa oli painettuna lankapuhelinnumero ja faksinumero. Ne menivät sitten vaihtoon kun uuteen osoitteeseen ei puhelinliittymiä saanutkaan siirrettyä ja useampi kymmenen tuhatta kirjekuorta meni sitten pienyrittäjältä saunansytykkeeksi.
Toinen hauska tapaus lankaverkkoihin, tai niiden puutteeseen, tuli eteen joskus vähän 2010 jälkeen kun silloisessa firmassa tarjottiin mm. domainrekisteröintejä ja webbihotellipalveluita. Joku domainrekisteröintipalvelu jenkeissä (godaddy, ehkä) vaatimalla vaati että meidän pitää todistaa firman omistajuus heille ja ainoa hyväksytty tapa oli lähettää faksilla kopio passista ameriikan ihmemaahan. Kollegalla meni kaikkineen muistaakseni pari viikkoa selittää asiakaspalveluun että meillä ei ihan oikeasti ole faksikonetta eikä semmoista saa edes ostettua mistään. Ja vaikka jostain kirpparilta koneen löytäisikin, niin toimivaa lankaliittymää ei ainakaan löydy.
Lueskelin että Japanissa faksin käyttö on edelleen voimissaan.
Taitaa olla vielä aika monessakin paikkaa. Näin hihasta ravistamalla veikkaan, että Saksassa on edelleen jatkoarkit ja faksit arkipäivää ainakin osassa teollisuutta. Ja jenkeissä (niinkuin varmaan myös Japanissa) faksilla on jotenkin outo lainsäädännöllinen asema, se kun on olevinaan luotettavampi ja/tai turvallisempi kuin sähköpostin liitetiedosto, mutta teknistä pohjaa tuolle ei kyllä ole.
Balttian maissa lankapuhelimet tuntuu edelleen olevan kovaa valuttaa yrityksissä, mutta perinteiset liittymät on korvattu paljolti VOIP-järjestelmillä. Puhelinkoneet kuitenkin löytyy, kai se on jotenkin virallisempaa käydä keskustelua ihan oikeassa puhelimessa kuin bt-nappi korvassa kännykällä. Samaten meikäläinen mobiilidata on isossa osassa Eurooppaakin aivan utopiaa ja vieraille tarjottava wlan on käytännössä pakollinen.
oli ainakin yhdessä terveyskeskuksessa suomessakin kovassa käytössä yksi faksi joku 5 vuotta sitten
Sopivasti tällä päivällä hankin kirpparilta soittokellon.
Muistaako kukaan mikä oli lankaverkossa tulevan puhelun hälytyksen jännite?
Kelan resistanssi on 1kOhm. LCR -mittari sanoi, että induktanssi olisi 4H… Voikohan olla noin suuri…?
Muistaako kukaan mikä oli lankaverkossa tulevan puhelun hälytyksen jännite?
https://www.epanorama.net/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/puhelin.html
Sieltäpä noita löytyy. Kello näyttää sen verran iäkkäältä ja lankaverkko muutenkin toimii (tai toimi) melko laajalla jännitealueella, joten tuo tuskin on erityisen tarkka sisääntulevalle jännitteelle. Hihasta ravistettuna sanoisin että mikä tahansa 10-60VAC kelpaa ja aaltomuodollakaan ei taida olla kovin suurta merkitystä mutta mitään kovin korkeataajuista syötettä ei varmaankaan kannata tarjota.
Ottaisinko asiakseni ja arkistoisin tuon koko epanoraman kaikki sivut…
Eikös Archive.org ota paketteina (zip, tar) vastaan kaikkea “museoitavaa”?
Hihasta ravistettuna sanoisin että mikä tahansa 10-60VAC kelpaa
Löysin yhden “putkimuuntajan” pajasta. Syöttämällä 400V käämille 230V sain toiselta puolelta useitakin eri jännitteitä. 50-60V tuo kello hädin tuskin lähti soimaan. 80V toimi luotettavasti. Sitten löysin yhden rengasmuuntajan, josta sain tasan 70V ja sillä toimi myös. 70V lienee “sweetspot”.
Kellon impedanssista päätellen sille riittäisi 70VAC 100mA 50Hz. Mutta lukiessani tota epanoraman sivua (arkistoitu nyt archive.org:iin), taajuudeksi on ilmoitettu 25Hz. Jostain luin kanssa, että 30Hz olisi jossain ollut soittovirran taajuus (ei ehkä Suomessa. 25Hz on sopivasti puolet 50Hz:sta ja 30Hz 60Hz:sta).
Pienentämällä taajuutta kellon kieli “ehtii” paremmin kilauttaa kelloa pienemmälläkin jännitteellä (inertia). Lisäksi impedanssi pienenee. Tämä totesin myös sillä yksinkertaisella konstilla, että syötin 12V tasavirtaa kellolle ja se kyllä kilahti joka kerta kun kytkin virran.
Taajuusmuuntimen käyttökin olisi mahdollista (lojuu ainakin yksi nurkissa käyttämättömänä), mutta se jos joku on kyllä overkill tähän.
Yhdeltä kaverilta sain knoppitietona sellaista, että soittojännite oli ennen jossain 70-90V kohdilla. Kuitenkin jossain kohtaa lakiin kirjattiin, että 50V on raja, jossa menee matalan ja korkean (keski?) jännitteen raja. Se tuotti puhelinyhtiöille valtavan ongelman, sillä lähes jokainen yhtiön asentaja olisi pitänyt kouluttaa käsittelemään suurempaa (yli 50V) jännitettä. Tässä kohtaa puhelinyhtiöt päättivät laskea puhelinverkkojen maksimijännitteen 48V:iin. Mutta muutettiinkohan tuo taajuus samalla, jotta kellot toimisivat yhä…?
Jos tuo knoppitieto pitää paikkansa, niin tuo kyseinen kello on ajalta ennen tätä puhelinverkon soittojännitteen alentamista. Herää kysymys, että myivätkö puhelinyhtiöt jotain muuntimia siltä varalta, että asiakkailla (osakkeenomistajilla) olisi ollut käytössä puhelin, tai soittokello, joka ei toimisi tolla matalemmalla jännitteellä.
Olen yrittänyt etsiä ebayn läpi jostain pienistä 70V-80V pakkamuuntajista. Yksi 70V löytyy, mutta on 1200VA, eli ihan overkill, jälleen. Mutta nyt kun tuli tietoon tuo 25Hz… Taidanpa kokeilla laitaa diodin sarjaan ja kokeilla vaikka 24V. Puoliaaltotasasuunnatulla jänniteellä tuo saattaisi vaikka kilistäkkin pienellä jännitteellä.
Noni. Ihan liikaa tesktiä tähän väliin. Jatkan virittelyjä…
Tämä totesin myös sillä yksinkertaisella konstilla, että syötin 12V tasavirtaa kellolle ja se kyllä kilahti joka kerta kun kytkin virran.
Jos se 12 voltilla kilisee, niin käsistään kätevähän kolvailee vaikka vanhan kunnon 555:n ja H-sillan kanssa tuolle kanttiaaltoa. Niin paljoa ei elektroniikka taivu ihan hihasta ravistamalla että osaisin kaaviot vauhdista piirrellä, mutta tekstisi antaa vähän ymmärtää että toteutus ei varmaan jää kytkentäkaaviosta kiinni.
Siitä saa esimerkiksi komean ovikellon, jos ei satu analogipuhelinta enää löytymään nurkista.
kolvailee vaikka vanhan kunnon 555:n ja H-sillan
Tolle pitäis melkein jo printtailla piirilevy.
Tosiaan kaksi “dead simple” ideaa keksin nyt:
- 12V auton vilkkurele (vähän liian hidas, eli mahdollisesti “ylikellotettuna”)
- joku noin 24VAC ja diodi kellon kanssa sarjaan
Kumpikin vielä toistaiseksi testaamatta. Vilkkurelettä ei kyllä ole, mutta diodeja on lootissa varmaan toista sataa. :P
EDIT: Ilmeisesti tuon kellon sisällä on siis sähkömagneetti ja kestomagneetti. Sillä diodin kanssa tuo vain humisi. Kuvittelin siis aluksi, että sielä on vain sähkömagneetii ja jousitettu kellon kieli. Eli kyllä sen vaihtivirtaa pitää olla, ei riitä pulssitettu tasavirta. Tarkottaa sitä, että myöskään tuo auton vilkkurele ei toimi.
Sillä tuota H-siltaa meinasinkin, että saa vaihdettua syötön napaisuuden, ei pelkästään samannapaista pulssitettua jännitettä. Releet ei taida oikein tykätä jos niitä ajaa 25 hertsillä, mutta kahdella vaihtoreleellähän tuon kytkennän saa syntymään, jos käy vielä varastamassa naapurin autosta vilkkureleen.
Ebaystä osu pieni pakkamuuntaja vastaan mistä pitäisi saada 72V ulos. Hinta oli 5€ (postitukset tuplaten 😬). Odotellaan. Olisi ainakin yksinkertainen.
Tuon huono puoli on se, että tossa mennään korkeilla jännitteillä, mutta tolla se pysyy “analogisena”. Jos myöhemmin pitää saada toimimaan matalemmalla jännitteellä, niin se 12V-24V ja h-silta pitää kasata.
Pistähän video tai ainakin ääni csuomeen jakoon kun saat härvelin soimaan.
Päivitystä: Yle taltioi kun Traficomin pääjohtaja Jarkko Saarimäki soittaa viimeisen kaupallisen puhelun lankapuhelinverkossa.
